Elämää eläkkeellä
Moninaiset mietteet
Tässä eläkeiän lähestyessä olen ryhtynyt pohtimaan, miltä eläkkeelle jääminen minusta oikeastaan tuntuu. On vähän sellainen olo, että olen sukeltamassa tuntemattomaan, vaikka elämä ei oikeastaan muutu kovin radikaalisti, kun olen muutaman kerran jo harjoitellut työelämän ulkopuolella tai sen reunamilla seikkailua. Meitä on varmaan tässäkin asiassa moneen junaan: yksi odottaa eläkkeelle pääsyä jo vuosia ennen h-hetkeä, toinen pelkää sitä päivää, kun on pakko jäädä pois töistä. Ja joku saattaa vain kohauttaa olkapäitään ja jatkaa matkaa. Työntekohan ei ole eläkkeelläkään kiellettyä, kunhan toimii oman jaksamisensa rajoissa. Oman olotilan tunnistaminen saattaa joskus olla vaikeaa, siksikin on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikeasti elämältään haluaa, sillä elämää on myös eläkkeellä. Käsittelen tässä eläkeläisen elämää ja eläkkeelle jäämisen herättämiä ajatuksia muutamasta tulokulmasta käsin. Toivottavasti näistä ajatuksista on apua oman suhtautumisesi käsittelyssä, olitpa itse missä vaiheessa työuraasi tahansa.
Mistä ihmissuhteet työyhteisön tilalle?
Monelle työyhteisö on ehkä jopa arjen tärkein sosiaalisen elämän lähde. Toki moni työskentelee yksin tai on jo valmiiksi työelämän ulkopuolella, jolloin muutos ei ole niin suuri. Ja jos työyhteisön henki on ollut kehno, ehkä juuri noita ihmissuhteita ei edes kaipaa. Minä olen luonteeltani enempi yksinyrittäjä, mutta viimeisin palkkatyö toi mukanaan mukavan ja toimivan työyhteisön, jota toisinaan on ikävä. Eläkkeelle jäämistä miettiessä olisikin hyvä pysähtyä pohtimaan, ketkä omaan verkostoon kuuluvat ja kenet haluaa siinä säilyttää. Uusia tuttavia ja ystäviä voi löytää yllättävistäkin paikoista, vaikkapa uusien harrastusten parista.
Omalle perheelle jää enemmän aikaa, mikä sisältää myös haasteen. Parisuhteelle eläköityminen voi olla ongelmallista, jos ei ole osattu keskustella siitä, mitä kumpikin osapuoli elämässään haluaa. Hankalaa voi olla myös, jos toinen puolisko jää eläkkeelle huomattavasti aikaisemmin -tästä on myös omakohtaista kokemusta. Omien ajatusten selkeyttäminen vaikka ihan kynän ja paperin kanssa auttaa, mutta ennen kaikkea asioista pitää puhua. Olisi hyvä, jos pariskunnalla olisi ainakin yksi yhteinen harrastus, mutta myös omaa aikaa pitää osata järjestää. Monella on myös lapsenlapsia, joita mielellään hoitaa. Jos omat vanhemmat ovat tielä elossa, he todennäköisesti tarvitsevat apua vuosi vuodelta enemmän. Kannattaa varoa, että ei ala elää pelkästään lastenlasten kautta tai uppoudu auttamiseen niin, että unohtaa elää omaa elämäänsä. Tätä dilemmaa pohdin itsekin lähes päivittäin, kun mietin, kuinka paljon aikaani jaan toisille ja minkä verran voin panostaa omaan hyvinvointiini ja itselle tärkeisiin asioihin.
Tulot pienenevät, mistä lisätuloa?
Useimmille eläke tarkoittaa aiempaa pienempiä tuloja, joihin oma kulutus pitää sopeuttaa. Jos on mahdollista, kannattaa jo ajoissa ajatella myös taloudellista tilannetta ja säästää eläkepäivien varalle. Vai olisiko parempi kuitenkin käyttää rahat ajoissa, sillä myös niitä tilanteita kuulee, joissa juuri eläkkeelle päässyt menehtyy johonkin äkilliseen sairauteen, kun ei enää koekaan itseään tarpeelliseksi. Itse olen taipuvainen elämään hetkessä enkä ole kerännyt eläkekassaa, oikeastaan päinvastoin. Epäonnistuneen yritystoiminnan seurauksena maksan vielä eläkkeelläkin velkaa eli lisätuloille olisi edelleen tarvetta. Moni haluaakin jatkaa työskentelyä myös eläkkeellä ollessaan, jos vain terveys antaa myöte ja työtä on tarjolla. Yrittäjäksikin voi ryhtyä missä iässä vain. Liikaa stressiä en kuitenkaan suosittele työnteolla hankkimaan. Eläkkeen rinnalla voi tehdä töitä joko työntekijänä tai yrittäjänä juuri sen verran kuin haluaa ja jaksaa. Kunhan vain muistaa huoltehtia itsestään ja jakaa voimansa oikein.
Jollekin saattaa olla mahdollista ja mielekästä jatkaa entisessä työssä vaikkapa lyhennetyllä työajalla. Uutta työtäkin voi löytyä, onhan eläkeikäisille perustettu omia rekrytointifirmojakin. Yrittäminen voi olla hyvä keino työllistää itsensä, kun koko toimeentulo ei kuitenkaan ole täysin kiinni yrityksen tuloksesta. Apua yrityksen perustamiseen löytyy helposti, voin siinä itsekin tarvittaessa auttaa. Kotoa käsin tehtävää työtä löytyy myös monenlaista. Kun on sopivasti utelias ja aktiivisesti etsii tietoa, voi uusia ovia avautua missä iässä vain. Kannattaa myös ottaa selvää kaikista eläkeläisille suunnatuista eduista. Esimerkiksi matkustaminen on edullisempaa ja monessa kunnassa voi lunastaa muutamalla kympillä seniorikortin, jolla pääsee ilmaiseksi uimahallille, kuntosalille ja moniin kultuuririentoihin.
Aikaa on -liikaakin?
Jos et työelämässä ollessasi ole harrastanut mitään, työltä vapautuvan ajan täyttäminen voi olla hieman haastavaa. Suosittelen kuitenkin lämpimästi etsimään uusia harrastuksia tai pitämään kiinni entisistä. Harrastuksista saa rytmiä elämään, kontakteja, mielihyvää ja kenties voi oppia jotain uutta. Onneksi erilaisia harrastuksia myös eläkeikäisille on paljon tarjolla. Ja jos tykkäät mieluummin harrastaa yksin omassa rauhassasi, sekin on hyvä. Monille naisille varsinkin käsityöt ovat rakas harrastus, jota kannattaa harrastaa niin pitkään kuin nivelet antavat myöten. Itselleni liikunta on mieluista ja sitä mielelläni jatkan, vaikka nivelet eivät tunnut ihan kaikesta liikunnasta enää pitävän. Myös soittoharrastus säilyy ainakin toistaiseksi, harkinnassa on jopa uuden soittimen hankinta. Mukavaa on myös istua nojatuolissa viltin alla ja lukea hyvää kirjaa.
Suomi on tunnetusti järjestöjen luvattu maa ja järjestöissä tarvitaan aina vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyö jonkin mielekkään kohderyhmän parissa onkin antoisaa ja tuo kaivattuja ihmissuhteita arkeen. Pitää vain varoa, että ei ota vapaaehtoistyöstäkään turhaa stressiä aikatauluineen ja muitten vaaatimuksien perässä juosten. Joskus kuulostaa siltä, että eläkeläisillä on kovempi kiire kuin työssäkäyvillä. Omia motiivejaan auttaa ja tehdä asioita olisi hyvä joskus pysähtyä tuumaamaan ja pudottaa matkasta sellaisia asioita, jotka eivät lisää omaa hyvinvointia.
Olen joskus kokeillut sellaista harjoitusta, jossa listataan kaikkia mahdollisia asioita, joita haluaa tehdä ja sitten karsitaan siitä niin, että lopulta jää muutama asia, jotka ainakin haluaa toteuttaa. Suosittelen kokeilemaan, sillä maailmassa on niin paljon koettavaa, nähtävää ja opittavaa, että kaikkeen ei eläkeläisenkään aika (ja lompakko) riitä. Kotiin ei kannata jäädä möllöttämään, vaikka se välillä onkin ihanaa, ainakin näin introvertin näkökulmasta.
Kunto rapistuu, mikä neuvoksi?
Ikä tuo väistämättä muutoksia kehon toimintaan ihan jokaiselle. Paljon riippuu perimästä, mitä vauhtia keho rapistuu, mutta paljon voi myös itse tehdä toimintakykynsä eteen. Jos on tottunut jo aiemmin liikkumaan, ei kannata luovuttaa, vaikka ihan samalla vauhdilla ja intensiteetillä ei enää pystyisikään treenaamaan. Koskaan ei toisaalta ole liian myöhäistä aloittaa liikkumista, sillä tutkitusti erityisesti lihasvoiman lisäämisestä hyötyvät kaikki. Ohjeita ja neuvoja on runsaasti saatavilla, ja jos pelottaa aloittaa omin päin, joka kunnasta varmasti löytyy sopivia liikuntaryhmiä. Suositeltavaa on käydä ennen liikunnan aloittamista lääkärin tarkastettavana. Asiansa osaava lääkäri pystyy ohjaamaan oikeanlaisen liikunnan pariin tai tarvittaessa fysioterapeutin vastaanotolle. Liikunnan aloittamisessa ja sopivan tavan löytämisessä minustakin voisi olla apua. Mielelläni otan vastaan toiveita siitä, minkälaisia palveluja 50+-ikäiset kaipaavat.
Kaikkia ei liikunta miellytä, sekin on ymmärrettävää. Koululiikunnasta saattaa olla ikäviä muistoja tai ehkä kotona ei liikuntaan kannustettu. Jokaisella on kuitenkin keho, joka tarvitsee jonkinlaista liikettä voidakseen hyvin. Mitä, jos liikunnan sijasta puhuttaisiinkin fyysisestä aktiivisuudesta? Se voi olla aivan tavallista arkista touhuilua kotona, pihassa tai vaikka metsässä. Arkiaskareiden lomassa voi hieman kyykistellä, kiertää ja pyöritellä, ottaa muutama tanssiaskel, kävellä portaat hissin sijaan, jättää joskus auto kotiin ja kävellä asioille tai naapuriin tai mitä vain ikinä keksii. Tärkeää olisi kuitenkin keskeyttää istuminen aika ajoin ja saada veri kiertämään paremmin, muuten voi iän myötä kiihtyvä kehon heikentyminen yllättää ikävästi turhan varhain.
Asenne elämään muuttuu
Irtipäästäminen ei välttämättä ole helppoa, jos on tottunut olemaan jatkuvasti pätevä, tehokas ja hyödyllinen. Varsinkin tällaisen aika suorituskeskeisen ihmisen on hankalaa olla tekemättä mitään ja elää ilman aikatauluja. Yritän kuitenkin opetella suorittamaan vähemmän ja olemaan enemmän ja sitä suosittelen kaikille, jotka huomaavat suorittavansa elämää. Vähemmälläkin touhottamisella selviää, sillä ihmistä ei ehkä sittenkään lopulta arvioida ainakaan pelkästään sen perusteella, mitä on saanut elämässään aikaan. Tietysti olisi hyvä opetella hieman rennompaa asennetta elämään jo aiemmin, mutta viimeistään eläkeiässä on mahdollista ja tarpeen oppia ottamaan rennosti ja tutustua itseensä hieman paremmin.
Tutustu tästä kirjoittajaan:
IG @Taivuttelija
Fb Tarja Huttunen
tai laita viestiä
tarja@taivutus.com
Kiitos, kun luit tekstini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti