Elämää eläkkeellä

 Elämää eläkkeellä

Moninaiset mietteet

Tässä eläkeiän lähestyessä olen ryhtynyt pohtimaan, miltä eläkkeelle jääminen minusta oikeastaan tuntuu. On vähän sellainen olo, että olen sukeltamassa tuntemattomaan, vaikka elämä ei oikeastaan muutu kovin radikaalisti, kun olen muutaman kerran jo harjoitellut työelämän ulkopuolella tai sen reunamilla seikkailua. Meitä on varmaan tässäkin asiassa moneen junaan: yksi odottaa eläkkeelle pääsyä jo vuosia ennen h-hetkeä, toinen pelkää sitä päivää, kun on pakko jäädä pois töistä. Ja joku saattaa vain kohauttaa olkapäitään ja jatkaa matkaa. Työntekohan ei ole eläkkeelläkään kiellettyä, kunhan toimii oman jaksamisensa rajoissa. Oman olotilan tunnistaminen saattaa joskus olla vaikeaa, siksikin on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikeasti elämältään haluaa, sillä elämää on myös eläkkeellä. Käsittelen tässä eläkeläisen elämää ja eläkkeelle jäämisen herättämiä ajatuksia muutamasta tulokulmasta käsin. Toivottavasti näistä ajatuksista on apua oman suhtautumisesi käsittelyssä, olitpa itse missä vaiheessa työuraasi tahansa.

Mistä ihmissuhteet työyhteisön tilalle?

Monelle työyhteisö on ehkä jopa arjen tärkein sosiaalisen elämän lähde. Toki moni työskentelee yksin tai on jo valmiiksi työelämän ulkopuolella, jolloin muutos ei ole niin suuri. Ja jos työyhteisön henki  on ollut kehno, ehkä juuri noita ihmissuhteita ei edes kaipaa. Minä olen luonteeltani enempi yksinyrittäjä, mutta viimeisin palkkatyö toi mukanaan mukavan ja toimivan työyhteisön, jota toisinaan on ikävä. Eläkkeelle jäämistä miettiessä olisikin hyvä pysähtyä pohtimaan, ketkä omaan verkostoon kuuluvat ja kenet haluaa siinä säilyttää. Uusia tuttavia ja ystäviä voi löytää yllättävistäkin paikoista, vaikkapa uusien harrastusten parista.

Omalle perheelle jää enemmän aikaa, mikä sisältää myös haasteen. Parisuhteelle eläköityminen voi olla ongelmallista, jos ei ole osattu keskustella siitä, mitä kumpikin osapuoli elämässään haluaa. Hankalaa voi olla myös, jos toinen puolisko jää eläkkeelle huomattavasti aikaisemmin -tästä on myös omakohtaista kokemusta. Omien ajatusten selkeyttäminen vaikka ihan kynän ja paperin kanssa auttaa, mutta ennen kaikkea asioista pitää puhua. Olisi hyvä, jos pariskunnalla olisi ainakin yksi yhteinen harrastus, mutta myös omaa aikaa pitää osata järjestää. Monella on myös lapsenlapsia, joita mielellään hoitaa. Jos omat vanhemmat ovat tielä elossa, he todennäköisesti tarvitsevat apua vuosi vuodelta enemmän. Kannattaa varoa, että ei ala elää pelkästään lastenlasten kautta tai uppoudu auttamiseen niin, että unohtaa elää omaa elämäänsä. Tätä dilemmaa pohdin itsekin lähes päivittäin, kun mietin, kuinka paljon aikaani jaan toisille ja minkä verran voin panostaa omaan hyvinvointiini ja itselle tärkeisiin asioihin.

Tulot pienenevät, mistä lisätuloa?

Useimmille eläke tarkoittaa aiempaa pienempiä tuloja, joihin oma kulutus pitää sopeuttaa. Jos on mahdollista, kannattaa jo ajoissa ajatella myös taloudellista tilannetta ja säästää eläkepäivien varalle. Vai olisiko parempi kuitenkin käyttää rahat ajoissa, sillä myös niitä tilanteita kuulee, joissa juuri eläkkeelle päässyt menehtyy johonkin äkilliseen sairauteen, kun ei enää koekaan itseään tarpeelliseksi. Itse olen taipuvainen elämään hetkessä enkä ole kerännyt eläkekassaa, oikeastaan päinvastoin. Epäonnistuneen yritystoiminnan seurauksena maksan vielä eläkkeelläkin velkaa eli lisätuloille olisi edelleen tarvetta. Moni haluaakin jatkaa työskentelyä myös eläkkeellä ollessaan, jos vain terveys antaa myöte ja työtä on tarjolla. Yrittäjäksikin voi ryhtyä missä iässä vain. Liikaa stressiä en kuitenkaan suosittele työnteolla hankkimaan. Eläkkeen rinnalla voi tehdä töitä joko työntekijänä tai yrittäjänä juuri sen verran kuin haluaa ja jaksaa. Kunhan vain muistaa huoltehtia itsestään ja jakaa voimansa oikein. 

Jollekin saattaa olla mahdollista ja mielekästä jatkaa entisessä työssä vaikkapa lyhennetyllä työajalla. Uutta työtäkin voi löytyä, onhan eläkeikäisille perustettu omia rekrytointifirmojakin. Yrittäminen voi olla hyvä keino työllistää itsensä, kun koko toimeentulo ei kuitenkaan ole täysin kiinni yrityksen tuloksesta. Apua yrityksen perustamiseen löytyy helposti, voin siinä itsekin tarvittaessa auttaa. Kotoa käsin tehtävää työtä löytyy myös monenlaista. Kun on sopivasti utelias ja aktiivisesti etsii tietoa, voi uusia ovia avautua missä iässä vain. Kannattaa myös ottaa selvää kaikista eläkeläisille suunnatuista eduista. Esimerkiksi matkustaminen on edullisempaa ja monessa kunnassa voi lunastaa muutamalla kympillä seniorikortin, jolla pääsee ilmaiseksi uimahallille, kuntosalille ja moniin kultuuririentoihin.

Aikaa on -liikaakin? 

Jos et työelämässä ollessasi ole harrastanut mitään, työltä vapautuvan ajan täyttäminen voi olla hieman haastavaa. Suosittelen kuitenkin lämpimästi etsimään uusia harrastuksia tai pitämään kiinni entisistä. Harrastuksista saa rytmiä elämään, kontakteja, mielihyvää ja kenties voi oppia jotain uutta. Onneksi erilaisia harrastuksia myös eläkeikäisille on paljon tarjolla. Ja jos tykkäät mieluummin harrastaa yksin omassa rauhassasi, sekin on hyvä. Monille naisille varsinkin käsityöt ovat rakas harrastus, jota kannattaa harrastaa niin pitkään kuin nivelet antavat myöten. Itselleni liikunta on mieluista ja sitä mielelläni jatkan, vaikka nivelet eivät tunnut ihan kaikesta liikunnasta enää pitävän. Myös soittoharrastus säilyy ainakin toistaiseksi, harkinnassa on jopa uuden soittimen hankinta. Mukavaa on myös istua nojatuolissa viltin alla ja lukea hyvää kirjaa.

Suomi on tunnetusti järjestöjen luvattu maa ja järjestöissä tarvitaan aina vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyö jonkin mielekkään kohderyhmän parissa onkin antoisaa ja tuo kaivattuja ihmissuhteita arkeen. Pitää vain varoa, että ei ota vapaaehtoistyöstäkään turhaa stressiä aikatauluineen ja muitten vaaatimuksien perässä juosten. Joskus kuulostaa siltä, että eläkeläisillä on kovempi kiire kuin työssäkäyvillä. Omia motiivejaan auttaa ja tehdä asioita olisi hyvä joskus pysähtyä tuumaamaan ja pudottaa matkasta sellaisia asioita, jotka eivät lisää omaa hyvinvointia.

Olen joskus kokeillut sellaista harjoitusta, jossa listataan kaikkia mahdollisia asioita, joita haluaa tehdä ja sitten karsitaan siitä niin, että lopulta jää muutama asia, jotka ainakin haluaa toteuttaa. Suosittelen kokeilemaan, sillä maailmassa on niin paljon koettavaa, nähtävää ja opittavaa, että kaikkeen ei eläkeläisenkään aika (ja lompakko) riitä. Kotiin ei kannata jäädä möllöttämään, vaikka se välillä onkin ihanaa, ainakin näin introvertin näkökulmasta. 

Kunto rapistuu, mikä neuvoksi?

Ikä tuo väistämättä muutoksia kehon toimintaan ihan jokaiselle. Paljon riippuu perimästä, mitä vauhtia keho rapistuu, mutta paljon voi myös itse tehdä toimintakykynsä eteen. Jos on tottunut jo aiemmin liikkumaan, ei kannata luovuttaa, vaikka ihan samalla vauhdilla ja intensiteetillä ei enää pystyisikään treenaamaan. Koskaan ei toisaalta ole liian myöhäistä aloittaa liikkumista, sillä tutkitusti erityisesti lihasvoiman lisäämisestä hyötyvät kaikki. Ohjeita ja neuvoja on runsaasti saatavilla, ja jos pelottaa aloittaa omin päin, joka kunnasta varmasti löytyy sopivia liikuntaryhmiä. Suositeltavaa on käydä ennen liikunnan aloittamista lääkärin tarkastettavana. Asiansa osaava lääkäri pystyy ohjaamaan oikeanlaisen liikunnan pariin tai tarvittaessa fysioterapeutin vastaanotolle. Liikunnan aloittamisessa ja sopivan tavan löytämisessä minustakin voisi olla apua. Mielelläni otan vastaan toiveita siitä, minkälaisia palveluja 50+-ikäiset kaipaavat.

Kaikkia ei liikunta miellytä, sekin on ymmärrettävää. Koululiikunnasta saattaa olla ikäviä muistoja tai ehkä kotona ei liikuntaan kannustettu. Jokaisella on kuitenkin keho, joka tarvitsee jonkinlaista liikettä voidakseen hyvin. Mitä, jos liikunnan sijasta puhuttaisiinkin fyysisestä aktiivisuudesta? Se voi olla aivan tavallista arkista touhuilua kotona, pihassa tai vaikka metsässä. Arkiaskareiden lomassa voi hieman kyykistellä, kiertää ja pyöritellä, ottaa muutama tanssiaskel, kävellä portaat hissin sijaan, jättää joskus auto kotiin ja kävellä asioille tai naapuriin tai mitä vain ikinä keksii. Tärkeää olisi kuitenkin keskeyttää istuminen aika ajoin ja saada veri kiertämään paremmin, muuten voi iän myötä kiihtyvä kehon heikentyminen  yllättää ikävästi turhan varhain.

Asenne elämään muuttuu

Irtipäästäminen ei välttämättä ole helppoa, jos on tottunut olemaan jatkuvasti pätevä, tehokas ja hyödyllinen. Varsinkin tällaisen aika suorituskeskeisen ihmisen on hankalaa olla tekemättä mitään ja elää ilman aikatauluja. Yritän kuitenkin opetella suorittamaan vähemmän ja olemaan enemmän ja sitä suosittelen kaikille, jotka huomaavat suorittavansa elämää. Vähemmälläkin touhottamisella selviää, sillä ihmistä ei ehkä sittenkään lopulta arvioida ainakaan pelkästään sen perusteella, mitä on saanut elämässään aikaan. Tietysti olisi hyvä opetella hieman rennompaa asennetta elämään jo aiemmin, mutta viimeistään eläkeiässä on mahdollista ja tarpeen oppia ottamaan rennosti ja tutustua itseensä hieman paremmin. 

Tutustu tästä kirjoittajaan:

Taivutus.com

IG @Taivuttelija

Fb Tarja Huttunen

tai laita viestiä

tarja@taivutus.com

Kiitos, kun luit tekstini!

Toisenlainen työura

 Toisenlainen työura -katsaus menneeseen

Minäkö eläkkeelle?

Nyt kun eläkeikä lähestyy huimaa vauhtia, lienee aika katsoa hieman taaksepäin ja pohtia, mitä tuli uran varrella opittua. Työurani on ollut melkoisen rikkonainen, sillä en yleensä viihdy pitkään paikallani. Huomaan, että heti kun työ alkaa rutinoitua, mieli halajaa jo uusia kokemuksia. Tuskin osaan eläkkeelläkään jäädä keinutuoliin istumaan, sillä jo nyt on uusia suunnitelmia vireillä. Eläke vaan on siitä mukava asia, että voi tehdä juuri sitä, mikä tuntuu hyvältä, kun jonkinlainen perustoimeentulo on kuitenkin taattu. Virtaa kyllä riittää vielä, vaikka keho välillä tuntuukin olevan toista mieltä. Kokosin tähän pienen koosteen työurastani siitä näkökulmasta, mitä kustakin vaiheesta olen oppinut. Joitakin asioita olisin voinut tehdä toisin, mutta katumaan en suostu, sillä myös virheistä voi oppia, niistä ehkä jopa eniten.

Opiskelusta työelämään

Pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ensi yrittämällä heti lukion jälkeen. Liikunnanopettajan ammatti oli aina ollut haaveeni, joten sitä kohti alkoi taival vuonna 1979. Opiskeluaika oli näin jälkeenpäin ajatellen ehkä jopa elämän parasta aikaa, vaikka en niin kovasti opiskelijaelämään osallistunutkaan, kun olin enempi oman tieni kulkija jo silloin. Opiskelujen jälkeen pääsin heti töihin äitiysloman sijaiseksi Kisakeskuksen urheiluopistoon. Se vasta hienoa aikaa olikin, kun sai aika lailla vapaasti touhuta erilaisten ryhmien kanssa. Erityisesti aikuisten liikuttaminen on jäänyt mieleen, ja paras anti varmaan olikin juuri eri ikäisten liikunnan ohjaaminen ja erilaisten tarpeiden ja toiveiden huomioimnen. 

Tuo työ oli kuitenkin vain vuoden mittainen sijaisuus, joten uutta piti etsiä. Vastaan tulikin mahdollisuus lähteä tutustumaan järjestöelämään urheiluvalmennuksen puolella. Tuossa vaiheessa olin vielä kiinnostunut kilpaurheilusta ja olin opiskellutkin liikuntafysiologiaa ja valmennusta liikunnanopettajaopintojen lisäksi. Päädyin Työväen Urheiluliittoon yleisurheilun nuorisourheilusta vastaavaksi päävalmentajaksi, ja siinä vasta nuori nainen pistettiinkin koetukselle. Työyhteisö oli kovin miesvaltainen ja jouduin aloittamaan kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä. Työpöydällä oli todellakin vain kaksi sinikopiota eikä kukaan kertonut, mitä minun tulisi tehdä. Niinpä kehitin työnkuvaani itse, koostin materiaalia, kiersin pitämässä valmentajakursseja ja osallistuin hyppylajien urheilijoiden leiritykseen. Onneksi meidän neljän päävalmentajan kesken vallitsi hyvä huumori ja vietimme monta hauskaa hetkeä kilpailu- ja leirimatkoilla ulkomaita myöten. Muut toimiston miehet vähän yrittivät älyttää blondia, mutta taisin saada heidät ruotuun mummoni opeilla, hän kun oli varsin tomera ja ikänsä työskennellyt miesvaltaisessa työpaikassa. Noista vuosista jäi paljon mukavia muistoja, mutta harmi kyllä ihmiset, joiden kanssa tuolloin olin tekemisisssä, ovat jäänet matkan varrelle. Yksi kohokohta noilta vuosilta on vielä mainittava, sain nimittäin matkustaa Soulin olympialaisiin nuorisovaltuuskunnan toisena vetäjänä.Päävalmentajana olo todella koulutti tekemään itsenäistä työtä ja antoi uskoa siihen, että mistä vain voi selviytyä. Neljän vuoden pesti kilpaurheilun parissa kuitenkin riitti enkä edes hakenut jatkoaikaa valmentajana.

Paluu opettajaksi

Järjestöuran jälkeen sain liikunnan ja terveystiedon opettajan viran Jämsän terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Paluu Keski-Suomeen tuntui mukavalta ja työ nuorten ja varsinkin aikuisten opiskelijoitten parissa oli antoisaa. Hauskimmat hetket koin kaikkein vanhimpien opiskelijoiden kanssa, kun näin heidän intonsa oppia ja kokeilla uusia asioita liikunnan parissa. Jämsässä tuli itsekin kokeiltua monenlaista liikuntaa, muun muassa kansantanssia, kilpatanssia, judoa ja koskimelontaa. Lentopallon pelaaminenkin sai jatkoa ja innostuin myös opiskelemaan lisää aikuiskasvatusta lähes toisen gradun verran. Työyhteisön henki ei aina ollut paras mahdollinen, mikä johtui suurelta osin johtajan erikoisesta johtamistavasta, jota hän itse kuvasi "hajota ja hallitse" -taktiikaksi. Jämsän vuosista parhaana antina jäikin ymmärrys hyvän johtamisen merkityksestä sekä oivallus, että olen parhaimmillani aikuisten opiskelijoitten kanssa. 

Hoitajien koulutuksessa alkoivat kuitenkin pikku hiljaa uudistukset, jotka olisivat jossain vaiheessa vähentäneet liikunnan opetusta merkittävästi. Elämässä oli muutenkin tullut aika siirtyä uuteen vaiheeseen, sillä tapasin nykyisen mieheni uuden vuoden matkalla 1994 ja perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Palasin takaisin Äänekoskelle ja saimme kaksi lasta, joita hoidin kotona muutaman vuoden. Kun vanhempainvapaa alkoi olla lopuillaan, kysäisin yläkoulun rehtorilta, mikä tilanne koulussa on liikunnanopettajan työn suhteen. Hän vastasi saman tien "tervetuloa töihin, ja niinpä aloitin vuonna 1999 liikunnan ja terveystiedon opettajana yläkoulussa. Myös siellä oli varsinkin aluksi hieman haasteita työyhteisössä ja johtamisessa, mutta tilanne parani, kun johtaja vaihtui. Työ oli aika rankkaa varsinkin äänihuulille, kun piti yrittää saada äänensä kuuluviin kaikuvassa palloiluhallissa, jossa verhon takana saattoi olla kaksi muuta opetusryhmää. En kokenut työtä sinänsä mitenkään epämiellyttäväksi, mutta silti takaraivossa kyti ajatus, että tästä hommasta en tule jäämään eläkkeelle. 

Ensimmäinen irtiotto

Jossain vaiheessa väsyin työhön sen verran, että päätin ottaa vuorotteluvapaata. Innostuin perustamaan toiminimen Tarjan Taivutus, joka edelleen kulkee mukana. Kävin yrittäjäkurssin sekä useita työhyvinvoinnin koulutuksia tavoitteena aloittaa uusi ura työhyvinvointivalmentajana tai -kouluttajana. Suunnitelmia oli paljon, aivan liikaakin, mutta ymmärrystä yrittämisestä kovin vähän. Tuli ehkä valittua myös väärät kumppanit siihen alkuun. Vuorotteluvapaa venyi lopulta kolmen vuoden pituiseksi, mutta yritys ei koskaan oikein lähtenyt lentoon. Noina vuosina tutustuin myös verkostomarkkinointiin Foreverin itsenäisenä jälleenmyyjänä. Tuotteet ovat edelleen itselläni käytössä, mutta vielä tuolloin en osannut lähteä rakentamaan tästäkään kunnon liiketoimintaa. Ehkä jäin ilman tukea minut mukaan pyytäneiltä, ehkä ei vain ollut minun aikani. Yrittäjyyden palo oli kuitenkin syttynyt eikä siitä enää taida päästä irti.

Takaisin koulumaailmaan

Siinä kohtaa, kun  Äänekosken lukioon aukeni liikunnan lehtorin virka, hain sitä ja pääsinkin takaisin koulumaailmaan. Työ lukiossa oli toisaalta helpompaa kuin yläasteikäisten kanssa, mutta toisaalta haastavaa, kun terveystieto on ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettava aine ja siihen piti paneutua ihan toisella vakavuudella kuin yläkoulussa. Se oli kuitenkin todella mielenkiintoista ja kouluttauduinkin taas lisää, koska halusin kokeilla uusia opetusmenetelmiä. Liikunnan opetuksessa kannustin opiskelijoitten itseohjautuvuutta ajatuksena, että opettaja on tehnyt työnsä hyvin, kun häntä ei enää tarvita. Vähän tylsäksi lopulta kävi seisoa kentän laidalla, kun opiskelijat pelasivat itsenäisesti, ja tylsyyshän ei minulle sovi. Mielelläni olisin kehittänyt opetusta sellaiseen suuntaan, jossa opiskellaan ilmiöitä ja kokonaisuuksia, ei pelkkiä oppiaineita niin kuin koulussa edelleen on tapana. Koulumaailmassa tuntui usein, että sekä fyysiset etä henkiset tiiliseinät rajoittivat tekemistä ja mahdollisuuksia yhteistyöhön eri oppiaineitten kesken oli kovin vähän. Ajatus siitä, että en ole eläkeikään asti opettajana säilyi siis edelleen voimakkaana.

Toinen irtiotto: kauppiaaksi

Ehkä hulluimman hyppäyksen tein, kun läksin vuonna 2015 lukion virasta Marmekko-kauppiaaksi. Koko juttu sai alkunsa kampaajan tuolissa, kun kuulin, että paikallinen Marimekko-liike on myytävänä. En edes ollut kyseisin liikkeen asiakas, mutta silti marssin yrittäjän puheille ja sitä tietä Marimekon konttorille tekemään kauppias-sopimusta. Velkaa piti tietenkin ottaa, ja niitä oppirahoja makselen edelleen. Nuo viisi vuotta kauppiaana olivat todellinen yrittäjyyden korkeakoulu: opin perustamaan yrityksen, tekemään verkkokaupan, opin myyntiä, somistamista, tulevien sesonkien ostojen suunnittelua, työntekijän palkkaamista ja ennen kaikkea asiakaspalvelua. Valitettavasti en missään vaiheessa kokenut kauppiaana oloa ihan täysin omakseni. Koko aika oli yhtä taistelua laskujen kanssa, ja vaikka vaihdoin liiketilaa ja kehitin tuotevalikoimaa, jouduin irtisanomaan työntekijän ja löin päätäni seinään, en saanut kauppaa kannattamaan. Viimein tuli päätöksen aika, Mekottaresta oli pakko luopua ja miettiä jotain muuta elantoa. Liikkeen lopettaminen oli kova paikka ja se talvi ehkä elämäni rankin. Kaiken huipuksi sain liikunnanopettajan sijaisuuden yläkoulusta koko kevääksi. En edelleenkään tiedä,  miten selvisin kaikesta edes jotenkin järjissäni. Onneksi sain työntekijän kaupan lopettamisvaiheeseen eikä minun myöskään tarvinnut hakeutua konkurssiin, vaan sain kaikki ulkopuolisten laskut maksettua. Koulussa opetin pääasiassa poikia, joten voit varmaan kuvitella, millainen kokemus se oli. Jäi siitä ajasta tosin hyviäkin muistoja hetkistä, jolloin näin innostuksen kipinän syttyvän sellaisiin oppilaisiin, joille liikunta ei ollut aiemmin maistunut.  Siihen kevääseen sattui myös korona-ajan alku eli elettiin melkoisen outoja aikoja kaikin puolin. Kauppiaana toimiminen opetti edellä mainittujen asioitten lisäki sen, että laskelmat pitää tehdä huolella eikä kaikkea pidä todellakaan tehdä yksin.

Välivuodet ja vastaanottokeskus

Kaupan lopettamisen jälkeen oli pakko hieman hengähtää. Meni jonkin aikaa, että jaksoin taas suunnitella uutta. Yrittäjyyden palo oli edelleen voimakas, niinpä läksin mukaan Sammon Takojien tuotteistamisvalmennukseen. Tuotteistin Taivuttelut-valmennuksia ja pääsin niin pitkälle, että piloitoin ensimmäiset valmennukset ja kotisivukin tuli valmiiksi. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt oikeasti ryhtyä markkinoimaan ja myymään valmennuksia, iski kai jonkinlainen huijari-syndrooma ja tuntui, että ei näitä kuitenkaan kukaan osta. Olin myös palanut Foreverin pariin ja sain jo kasaan pienen tiiminkin, sillä verkostomarkkinoinnissa tärkein tulonlähde oman tuotemyynnin lisäksi tulee siitä, että kouluttaa uusia jällenmyyjiä mukaan omaan tiimiinsä ja saa siitä hyvästä emoyhtiöltä bonuksia. Joku lamaannus kuitenkin iski keväällä 2022 kaikkeen yittämiseen. Näin lehdessä jutun, jossa kerrottiin, että paikkakunnalle ollaan avaamassa vastaanottokeskusta. Koska minusta oli jo jonkin aikaa tuntunut, että tarvitsen palkkatyötä, päätin kysäistä, voiko sinne päästä töihin. Aloitin saman tien ohjaajana vastaanottokeskuksessa, työssä josta en eukäteen tiennyt yhtään mitään. Missään aiemmassa työssä en ole opinut niin paljon itsestäni ja muista kuin noiden kahden ja puolen vuoden aikana. Työyhteisö oli mahtava, muuten työtä ei ehkä olisi jaksanut noinkaan kauaa, sillä se oli myös aika vaativaa ja henkisesti rankkaa. Hauskinta oli tutustua erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin, mutta ikävä puoli oli, että työ muuttui koko ajan byroraattisemmaksi. Siinä vaiheessa, kun keväällä 2024 työnantaja vaihtui, toimintoja tehostettiin ja piti opetella valtavasti uusia käytäntöjä, olin jo burnoutin partaalla. Kesällä jäinkin vähäksi aikaa sairausomalle, mutta sitten syyskuussa Maahanmuuttovirasto tylysti ilmoitti, että meillä on vuoden loppuun aikaa sulkea keskus. Työ päättyi siis lopulta kaikkien työntekijöitten irtisanomiseen, omalta osaltani hieman liian aikaisin, sillä  kolmen kuukauden päästä olisin jo voinut nostaa eläkettä.

Ennen oli ennen, nyt on nyt

Näin lauloi muistaakseni Lapinlahden linnut -laulu jatkuu "sedät jaksaa heilua", ja sen sanoma herättää toivoa, että tämäkin täti jaksaa vielä heilua ja yrittää. Ehdin tässä eläkeiän täyttymistä odotellessa jo käydä verestämässä muistoja koulutyöstä lukiossa, kun siellä tarvittiin sijaista muutamaksi viikoksi. Hyvin vielä löytyivät vanhojen tanssien askeleet, tosin pienellä internetin avustuksella. Nyt haluaisin vielä päästä jakamaan kaiken, mitä olen matkan varrella oppinut ja käyttää oman leiviskäni viimeistä murua myöten. Jaksanko enää lähteä markkinoimaan pitkiä valmennuksia jää nähtäväksi, mutta ainakin lyhytkursseja ja pienryhmiä mielelläni pitäisin. Kansalaisopiston tarjontaan tullee muutama kurssi ja pienryhmävalmennus starttaa syksyllä, jos asiakkaita löytyy. Foreverin parissa jatkan uudella innolla ja  mielelläni koulutan uusia jälleenmyyjiä näiden mainioiden tuotteiden pariin. Katsotaan, mihin suuntaan vaaka lopulta kallistuu, sillä koskaan ei ole hyvä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Vai jäisinkö sittenkin istumaan keinutuoliin, mitä luulet?

Tutustu myös näihin:

https://www.facebook.com/tarjantaivutus/

https://thealoeveraco.shop/Guq1uf0h

https://www.taivutus.com

IG: @taivuttelija

Tarja Huttunen                                    

tarja@taivutus.com

 Kadonneen motivaation metsästys

Mikä motivaatio?

Meillä on jokaisella välillä motivaatio hukassa milloin missäkin asiassa. Mutta mitä se motivaatio oikein on? Käyttäytymisellemme erilaisissa tilanteissa löytyy monenlaisia syitä eli motiiveja. Ne ovat tarpeita, haluja, viettejä tai erilaisia palkkioita tai rangaistuksia, joiden juurisyyt voivat olla hyvinkin syvällä alitajunnassamme. Motivaatio on motiivien aikaansaama tila tai prosessi, joka ohjaa sitä, mihin mielenkiintomme suuntautuu. Motivaatio vaikuttaa siihen, miten innolla ja vireästi toimimme jonkin tavoitteen saavuttamiseksi.  Osa motiiveista on niin sanotusti ensisijaisia eli välttämättömiä olemassaolollemme, kuten vaikka syömiseen johtava nälkä. Toissijaisia motiiveja päästään yleensä tyydyttämään vasta, kun ensisijaiset on täytetty. Esimerkiksi kunnon kohottaminen lenkkeilemällä tuskin on oleellista, jos ihminen kärsii nälkää tai ei saa nukuttua. 

Motivaatio on varsin tilannesidonnaista. Mutta jos ihmisellä on hyvä yleismotivaation taso, pienet vastoinkäymiset ja vaihtelevat tilanteet eivät kuitenkaan haittaa. Puhutaan myös sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Ulkoinen motivaatio on riippuvainen ympäristöstä ja ulkoisista tekijöistä. Ulkoisesti motivoitunut tekee asioita usein joko palkkion toivossa tai rangasituksen pelossa. Sisäinen motivaatio sen sijaan lähtee omasta tahdosta käsin. Sisäisesti motivoitunut kokee iloa ja tyydytystä toiminnasta itsessään, ja motivaatio on yleensä pitkäkestoista ja pysyvää. Uuden tavan aloittaminen saattaa vaatia hieman enemmän motivaatiota kuin vakiintuneen tavan ylläpitäminen. Elämäntilanteen muuttuessa tekojamme ohjaavat motiivitkin muuttuvat, joten toisinaan joutuu etsimään uutta motivaation lähdettä tai kaivamaan esiin syvälle painuneen motivaation siemenen. Motivaation syttyminen on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii hieman paneutumista oman mielen syövereihin.

Liikuntakäyttäytyminen ja motivaatio

Liikuntaan ja yleensäkin elämäntapoihin liittyvissä asioissa motivaatiolla on suuri merkitys. Jos liikunnasta on oppinut saamaan mieilihyvää ja siitä on tullut elmäntapa, motivaatio pysyy hyvänä eikä huono sää tai ajoittainen väsymyskään estä liikkumasta. Mutta jos motivaatio on syystä tai toisesta heikko, sitä voi olla vaikeampi kaivaa esiin, vaikka ajatus tapojen muuttamisesta olisikin mielessä. Silloin on viisainta pysähtyä pohtimaan omia arvojaan ja tavoitteitaan, sitä, mikä oikeasti on minulle tärkeää. Olisi myös hyvä oppia tunnistamaan omia automaattisia tapojaan ja ymmärtää ajatusten ja tunteiden vaikutusta käyttäytymiseen. Mielen pohjalla saattaa piillä mitä kummallisimpia lukkoja ja solmuja, jotka tahtovat ohjata käyttäytymistämme. Etkö pysty esimerkiksi laittamaanuidessa kasvoja veteen uidessasi? Taustalla saattaa olla jokin yksittäinen lapsuuden tapahtuma, jossa olet säikähtänyt vettä ja tuo primitiivinen reaktio nousee pintaan aina, kun vettä roiskuu kasvoille. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tunnelukkoihin ja niitten merkitykseen käyttäytymisellemme. Voit käydä täyttämässä tunnelukkotestin täällä. 

Liikuntaan liittyy perinteisesti paljon vertailua ja kilpailua sekä vahvoja mielikuvia siitä, mikä on oikea tapa liikkua ja miltä liikkujan tulee näyttää. Monella tuntuu olevan traumoja esimerkiksi koululiikunnasta, siellä kun kaikki erilaiset liikkujat toimivat yhtenä ryhmänä eikä vertailua oikein voi välttää. Opettajan taidoista toki on paljon kiinni, miten hyvin kaikki erilaiset liikkujat huomioidaan. Joskus yksikin väärä sana huonolla hetkellä voi aiheuttaa lukon, joka estää liikkumasta vielä vuosikymmentenkin päästä. Näistä negatiivisista kokemuksista ja tunteista on kuitenkin mahdollista päästää irti hyväksymällä ne osaksi menneisyyttä ja hakemalla niiden tilalle positiivisia kokemuksia liikunnasta.

Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on harvoin kiinni tiedon puutteesta. Mietin kuitenkin, olisiko joskus yhtenä estävänä tekijänä liikuntataitojen puute? Aikuisen on monesti vaikea lähteä kurssille, jolla opetetaan liikuntataitoja, eikä niitä kovin paljoa ole tarjollakaan. Olisikohan tässä oiva verkkokurssien aihe? Liikunnalla (tai paremmin sanottuna fyysisellä aktiivisuudella) on niin suuri merkitys kansanterveydelle, että kaikki keinot motivaation lisäämiseksi ja liikkumisen esteiden poistamiseksi kannattaa otaa käyttöön.

Vinkkejä kadonneen motivaation etsintään

• Pohdi ensinnäkin, mikä sinulle on tärkää? Mistä pidät, mitä haluat tehdä?
• Aseta riittävän pienet, realistiset ja päivittäiset tavoitteet, jotka on mahdollista myös mitata.
• Aseta tavoitteet mieluummin tekoina, ei kiloina tai kilometreinä. Tehty, check!
• Tee pieniä terveyttä edistäviä valintoja päivittäin ja sitoudu niihin.
• Hyväksy kaikki tunteet, mutta älä jää vellomaan niihin.
• Vahvista hyvää, tee asioita, joista pidät.
• Pidä kirjaa liikkumisestasi (tai ruokapäiväkirjaa, jos ravitsemuksen muutos on tavoitteena).
• Epäonnistuminen on hyvä kokemus, sillä siitä voi oppia.
• Kerro tavoitteistasi, sillä ääneen lausutut tai kirjoitetut tavoitteet ovat ikään kuin "pätevämpiä".
• Kiitä itseäsi pienistä askelista kohti tavoitetta. 
• Jos pidät seurasta, hanki kaveri liikkumiseen. Koira on liikkujan paras ystävä!
• Hanki apua ammattilaiselta -etsi personal trainer tai valmentaja, johon voit luottaa.
• Harkitse, suunnittele, kokeile, ennen kaikkea toimi. Pelkkä liikkumisen ajattelu ei saa mitään aikaan.

Kirjoittaja onkoulutettu liikunnan ammattilainen ja hyvinvointivalmentaja, jonka missiona on tuoda lisää elämää päiviisi. Yhteystiedot ja tietoa valmennuksista löydät sivulta https://www.taivutus.com.'

Seuraa @taivuttelija myös instagramissa ja facebookissa https://ww.facebook.com/tarjantaivutus.

Lisää elämää arkeen

                        

Arkiaktiivisuus kunniaan

Viime aikoina on havahduttu kiinnittämään entistä enemmän huomiota fyysiseen aktiivisuuteen arjen keskellä. Päivittäisellä aktiivisuudella on todettu olevan suuri merkitys terveyteen ja jaksamiseen, mikä on myös tutkimuksin todistettu. Mitä arvelet, kumpi seraavista Hepuista on aktiivisempi?

Heppu A teke istumatyötä 5 päivää viikossa, kulkee autolla ja käy kaksi kertaa viikossa tekemässä tehokkaan hikijumpan.

Heppu B. tekee myös istumatyötä, mutta kävelee työmatkat viisi kertaa viikossa sekä lisäksi tekee kauppamatkat jalan.

Keskisuomalaisen artikelin 21.1.22 mukaan Heppu B. pitää parempaa huolta terveydestään. On nimittäin tutkittu, että hikiliikunta pari kertaa viikossa ei kompensoi liiasta istumisesta koituvia haittoja. Tämä seikka yllätti myös minut, sillä sain melko heikot pisteet Fibionin fyysisen aktiivisuuden mittauksessa (tästä lisää seuraavassa blogissa), vaikka olen aina pitänyt itseäni liikkuvaisena ja harrastan liikuntaa useita kertoja viikossa. Istumista kotitoimistossa työtä tekevälle kuitenkin näyttää kasautuvan turhan paljon. Pureudutaan seuraavaksi hieman istumisen haittoihin ja aktiivisuuden etuihin.

Keho kaipaa liikettä

Jos ihminen olisi tarkoitettu istumaan, kehomme olisi muovautunut toisenlaiseksi. Istuma-asento on  itsessään epänormaali tila keholle. Siinä kehon takapuolen lihakset ovat venyneinä ja etupuolen lihakset kiristyvät, mikä jo sinällään voi aiheuttaa ongelmia tuki- ja liikuntaelimistölle. Istuessa veri ei kierrä kunnolla, jolloin myös kudosten aineenvaihdunta häiriintyy. Istuessa kuluu hyvin vähän energiaa verrattuna seisomiseen tai pieneenkin liikuskeluun. Vähentynyt energiankulutus taas näkyy helposti painonnousuna, koska se vaikuttaa myös sokeriaineenvaihduntaa heikentävästi. Kaikenlainen liikuskelu on terveydelle parempi vaihtoehto kuin pelkkä istuminen. Aivotkin jaksavat suoriutua paremmin, kun kehoa välillä liikuttaa. Itselleni parhaiten virtaa tuo "aivokävely", päämäärätön kuljeskelu luonnossa tai ihan tietä pitkin, antaen samalla ajatusten virrata miten tahtovat.

Toki on tilanteita, että ei yksinkertaisesti voi liikkua. Edesmennyt fyysikko Mr Hawkins lienee oiva esimerkki siitä, että aivot voivat toimia erinomaisesti, vaikka keho ei liikkumaan pystyisikään. Lepokin on välillä tarpeen, joten kyllä toisinaan voi heittäytyä sohvan pohjalle ihan hyvällä omallatunnolla, kunhan sitä ei tee jatkuvasti päivästä toiseen. Liikkuminen ei tietenkään ratkaise kaikkia elämän ongelmia, mutta siitä voi olla yllättävää apua esimerkiksi mielenterveyden hoidossa. Kun asiat ovat solmussa ja mieli maassa, pienikin liikunta voi viedä ajatukset hetkeksi pois omista ongelmista ja helpottaa oloa.

Mistä lisää aktiivisuutta päivään?

Ensimmäinen asia erityisesti istumatyötä tekevälle -ja käsityön harrastajalle- on tauottaa istumista riittävän usein. Nouse tuolista minkä tahansa tekosyyn varjolla vähintään kerran tunnissa. Hae vesilasi, jätä tarkoituksella tarvitsemasi mappi hyllyyn, käy postilaatikolla/taukohuoneessa, venyttele hieman tai tee ihan kunnon taukojumppaa. Taukojumpankaan ei tarvitse olla tylsää, vaan voit vaikka matkia kissan aamuvenyttelyä tai leikkiä nyrkkeillijää. Ota ajatuksissasi iskujen kohteeksi ilkeä esimies, ärsyttävä puoliso tai vaikka naapurimaan johtaja ja iske ja potki oikein olan takaa. Siinä purkautuvat aggressiot samalla, kun lihakset saavat tarvitsemaansa liikettä. 

Monissa toimistoissa on nykyään myös seisomapöytiä, ja mikseipä semmoisen voisi hankkia kotiinkin, jos tekee paljon työtä oman työpöydän ääressä. Joissakin yrityksissä pidetään kokouksiakin seisten tai kävellen. Muistiinpanojen tekeminen voi kävelypalaverissa olla hankalampaa, mutta luovia ideoita syntyy varmasti. On myös muistettava, että joissakin töissä seisotaan tai kävellään koko ajan, ja silloin taas olisi hyvä istahtaa välillä lepuuttamaan jalkoja ja selkää. Pieni venyttely tekee myös hyvää ihan jokaiselle. 

Kotona liikettä saa kotiaskareista, kauppareissuista, lumenluonnista, haravoinnista ynnä muusta touhuamisesta. Joskus nuo askareet voivat olla kovinkin raskaita, ja silloin kannattaa huomioida ergonomia ja muistaa pitää riittävästi taukoja. Auton jättäminen kotiin on kannattavaa nykyisillä polttoaineen hinnoilla myös taloudellisesti, ja samalla saa hyvää liikuntaa ilman, että tarvitsee lähteä harrastamaan erikseen. Tämä toki onnistuu vain, jos matkat ovat sopivan lyhyet eikä ole painavia kantamuksia. Monella on kuitenkin tapana lähteä kotoa aina autolla, vaikka aivan hyvin voisi kävellä tai pyöräillä. Luulenpa, että siinä on enempi kysymys opitusta tavasta kuin todellisesta tarpeesta kulkea autolla.

Liikunta voi olla myös kiva harrastus, kunhan löytyy mieleinen laji ja olosuhteet ovat kunnossa. Millaista liikuntaa harrastit aiemmin? Mistä nautit? Tykkäätkö liikkua seurassa vai yksin? Sisällä vai ulkona? Valinnan mahdollisuuksia on paljon, ja jokaiselle varmasti löytyy sopiva laji, kun motiavaatio ja tahto liikkua löytyy. Monella motivaatio voi olla hukassa erilaisista syistä johtuen. Silloin ammattilaisen apu voi olla tarpeen. Joskus voi riittää pelkkä kuunteleva sparraus, joskus ehkä tarvitaan ihan konkreettista apua aloittamiseen. Millaista apua sinä kaipaisit liikunnan ammattilaiselta?

Katso www.taivutus.com, millaista apua Tarjan Taivutus tarjoaa. Seuraa myös instagramissa @taivuttelija ja Facebookissa www.facebook.com/tarjantaivutus.

 

 Sote-soppaa

Laitanpa minäkin lusikan tähän pitkään muhineeseen sote-soppaan nyt, kun se on erityisen ajankohtaista. Nyt nimittäin pääsee vaikuttamaan siihen, ketkä tuota soppaa jatkossa hämmentävät. En ole minkään puolueen edustaja, vaikka vaalitoimitsijana aluevaaleissa muutaman päivän toiminkin. Sydämen asiani on kuitenkin hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, joten aihe kyllä kovasti kiinnostaa. Omaa ehdokasta olen etsinyt sillä silmällä, että hänen pitää jollain tavalla puolustaa terveyden edistämistä ja ennaltaehkäisevää toimintaa, ei pelkästään sairauksien hoitoa, mikä sekin toki on tärkeä aihe. Sairastumisia tulee aina olemaan, vaikka kuinka niitä yrittäisimme ehkäistä, mutta todella paljon on silti tehtävissä niin yksilön kuin yhteiskunnankin taholta.

Kaikki toimenpiteet, jotka edistävät esimerkiksi terveellisemmän ruokavalion omaksumista, fyysisen aktiivisuuden lisäämistä ja hyvän mielenterveyden ylläpitoa tulee ottaa käyttöön. Niihin on myös satsattava resursseja ihan siinä missä sairaanhoitoonkin. Poliittinen päätöksenteko voi osaltaan vaikuttaa näihin terveyttä edistäviin asioihin muun muassa ohjaamalla kulutusta verotuksen avulla, rakentamalla lisää mahdollisuuksia liikkua ja vaikkapa koulujen kerhotoimintaa edistämällä. Kyse on mielestäni enemmän hyvästä tahdosta ja terveyden edistämisen merkityksen oivaltamisesta kuin siitä, etteikö rahaa ja resursseja olisi käytettävissä. Resurssien jakaminen vain saisi painottua paremmin ehkäisevän työn puoleen.

Se, mikä kullekin on hyvä ja terveellinen tapa elää elämäänsä, on toki yksilöllistä ja usean eri tekijän summa. Valtakunnalliset, tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvat suositukset ohjaavat hyvään suuntaan, ja yksilöllisiä sovellutuksia niistä on tarvittaessa mahdollista tehdä. Tosiasia on kuitenkin, että hyvin suuri osa ihmisistä ei noita ravinto- ja liikuntasuosituksia noudata, joten paljon on vielä tehtävissä. Tiedon puutteesta ei niinkään liene kyse, vaan monet sekä sisäiset että ulkoiset tekijät ohjaavat valintojamme, osin tietoisesti, osin ihan tiedostamattamme. Mukavuudenhalu, tottumukset, kaverit, perheen tavat, mainokset, pakkauskoot, muoti-ilmiöt ja monet muut asiat vaikuttavat siihen, millaisia pieniä, mutta ratkaisevia valintoja teemme päivän mittaan. 

Näin pandemian jylätessä minua ihmetyttää myös, miksi immuunipuolustuksen tukemisesta omilla valinnoilla ei juurikan puhuta. Ajatellaanko kenties, että on myöhäistä yrittää parantaa vastustuskykyä kun löysät on niin sanotusti housussa? Ihmiskeholla on monta mekanismia, joilla se puolustautuu taudinaiheuttajia vastaan, ja ainakin joitakin noista prosesseista olisi varmasti mahdollista vahvistaa terveellisen ravinnon ja sopivan liikunnan sekä levon avulla. Joskus voisi olla hyötyä myös sopivasta täydennysrvinnosta, kunhan ravintolisän laatu tutkittu ja imeytyminen varmistettu. Loppujen lopuksi ihmisen kehossa ja mielessä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se, sairastuuko ja miten vakavasti on yksilöllistä ja monen tekijän summa. Jotain voimme varmasti tehdä asian eteen myös itse omien valintojemme kautta, ja siinä yhteiskunta voi tukea meitä monin jo edellä mainituin tavoin. 

Olen tietoisesti jättänyt tästä artikkelista pois sote-järjestelmän muut kuin suoraan yksilön terveyteen ja ehkäisevään työhön liittyvät aihepiirit, sillä en ole niissä millään muotoa asiantuntija enkä pysty niihin äänestämistä lukuun ottamatta juuri vaikuttamaan. Sen sijaan terveyden edistämiseen pystyn vielä omalla työlläni jollain tavalla vaikuttamaan antamalla käyttöön kaiken kokemukseni ja tietoni hyvinvoinnin saralla. Yksittäisen valmennuksen vaikutus on kenties pieni, mutta jokainen askel oikeaan suuntaan on tärkeä. Pienetkin muutokset yksilöiden käyttäytymisessä kertautuvat muun muassa työyhteisöissä ja sitä kautta saavutetaan toivottavasti jotain pysyvää hyvää myös koko yhteiskunnassa.

Lue lisää valmennuksista verkkosivultani.

Seuraa myös Instagramissa @taivuttelija ja Facebookissa yrityssivullani.

 Mennyttä ja tulevaa

Aika reflektoida

Vuodenvaihde on hyvää aikaa tutkailla mennyttä ja suunnitella tulevaa. Ennen uusien suunnitelmien laatimista kannattaa tarkastella lähemmin, miten päättyvä vuosi on sujunut. Mikä meni hyvin, mitä otat mukaasi tulevaan vuoteen? Mitä haasteita mennyt vuosi toi, mikä tökki, mikä meni pieleen? Ennen kaikkea on tärkeää pohtia, miten selätät nuo vaikeudet tulevana vuonna. On hyvä muistaa myös, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Jaottele asiat niihin, joihin et voi vaikuttaa ja niihin, joihin voit, ja tee asialle jotain. Pohdiskelu on hyvä juttu, mutta ilman toimintaa ei tapahdu muutosta. Omalta kohdaltani voin todeta, että tuotemyynti sujui hyvin ja uuden valmennuksen tuotteistaminen lähti mainiosti käyntiin ja on edennyt lähes suunnitelmien mukaan. Täytyy kuitenkin todeta, että reippaasti alkanut vuosi lässähti kesän aikana enkä syksyllä oikein päässyt uudelleen vauhtiin. Sijaisuudet lukiossa sotkivat aika pahasti aikataulua ja kuormittavat yllättävän paljon. Järjestelmällisyyttä ja pitkäjäneisyyttä tarvitaan lisää, niiden opettelua jatkan edelleen myös ensi vuonna.

Voit tarkastella sitä, millaisilla ihmisillä olet ympäröit itsesi. Meillä jokaisella on ympärillämme monenlaisia ihmisiä, joista osa antaa meille energiaa, osa syö sitä. Mieti, ketkä tekevät sinut onnelliseksi ja hanki ympärillesi lisää sellaisia ihmisiä, jotka tuovat sinulle energiaa. Kaikista energiasyöpöistä ihmissuhteista ei välttämättä voi irtautua, mutta ehkä muutaman voisi karistaa kannoiltaan. Omia ihmissuhteitani en tässä lähde avaamaan, voin vain todeta, että energiasyöppöjäkin mukaan mahtuu. Täytyy siis etsiä lisää voimaa antavia tyyppejä ympärilleen jatkossa.

Kirjaa ylös myös sellaisia asioita, jotka antavat sinulle enrgiaa sekä sellaisia asioita, jotka vievät sitä. Tärkeintä on lisätä hyviä asioita, jotta suhde "antavien" ja "ottavien" asioiden välillä säilyy positiivisena. Epämiellyttäviä asioita on pakko välillä tehdä ja mennä epämukavuusalueelle, sillä siinä kehittyy samalla. Energiasi säilyy hyvällä tasolla, kun jokaista hankalaa asiaa vastaan teet muutaman hyvän asian. Minulle hankalaa on esimerkiksi puheluiden soittaminen, joten sen rinnalla täytyy tehdä jotain mukavaa, kuten käydä hiihtämässä tai soittaa huilua. Tosin nuo jälkimmäiset eivät tuo rahaa yrityksen kassaan, mutta ne pitävät pään kasassa ja mielen virkeänä.

... ja aika suunnitella tulevaa

Jokaisen on hyvä asettaa itselleen tavoitteita. Joskus on hauska unelmoida vaikkapa tekemällä unelmakarttaa, josta sitten voi johta itselleen myös konkreettisia tavoitteita erilaisille aikaväleille. Jos olet yrittäjä, erityisen tärkeää on tuntea omat numeronsa eli liiketoiminnan tunnusluvut. Mikä oli liikevaihto, paljonko sait asiakkaita, paljonko rahaa käytit itsesi kehittämiseen? Näitten pohjalta on sitten helpompi laatia seuraavan vuoden tavoitteet. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin miettiä, miten nuo tavoitteet saavutetaan. Ilman toimintaa tavoitteet ovat unelmia -ihan kivoja, mutta taas vuoden kuluttua joudut pettymään, kun et saavuttanutkaan sitä, mistä haaveilit. Omia tunnuslukujani olen jo yrittänyt käydä läpi ja tavoitteita on laadittu. Enää puuttuu vain, että tartun toimeen ja suuntaan askel kerrallaan kohti tavoitteitani. Olkoot ensi vuosi päättyvää suosiollisempi!

Tähän loppuun haluan vielä kuvailla yhden kivan harjoituksen, jonka avulla kuka tahansa voi laatia itselleen tavoitteita toteutettavksi. Kun ne on kirjattu muistiin ja vieläpä laitettu näkyville, niillä tuppaa olemaan taipumus toteutua. Kirjaa siis ensin muistiin mahdollisimman monta tavoitetta, ei väliä ovatko isoja tai pieniä, toteuttamiskelpoisia vai haaveita. Voit hieman oikaista harjoitusta laittamalla ne jo valmiiksi eri kategorioihin. Hyväksi havaittu jaottelu on jakaa talouteen, ihmissuhteisiin, vapaa-aikaan ja asenteeseen/mielentilaan (mindset) liittyvät asiat omille listoilleen. Kun et enää keksi enempää tavoitteita, ala priorisoida niitä niin, että jäljelle jää lopulta viisi tärkeintä joka listalta. Sitten vain laatimaan suunnitelmia, miten ja missä aikataulussa nuo tavoitteet saavutetaan -ja tietenkin toteuttamaan noita suunnitelmia, seurantaa unohtamatta. Tein tämän harjoituksen vuosi sitten ja kävin listoja läpi nyt vuoden viimeisellä viikolla. Oli mukava huomata, että edes osa tavoitteista oli toteutunut. Samalla lisäsin muutaman tavoitteen kuhunkin kategorian ja mietin, mitkä tulevana vuonna ovat ne tärkeimmät tavoitteet ja miten niihin pääsen. 

Toivotan jokaiselle oikein hyvää ja tarmokasta vuotta 2022! Pidä mielesi avoinna, pää kylmänä ja sydän lämpimänä ja pysyttele erossa korona-viruksesta. En muuten ole näitä kaikkia juttuja keksinyt omasta päästäni, vaan suurin osa on napattu @frazerbrooksonline koulutuksista. Oppiminen ja opitun jakaminen on parhautta!

Katso tästä, millaisia valmennuksia ja palveluita tarjoan: Taivuttelut ja Hvyinvointituotteet sekä seuraa Taivuttelijaa Facebook issa.

Tarja Huttunen

Tarjan Taivutus

LiTM, hyvinvointivalmentaja

 

Verkossa vempuilua

 

Verkossa vai livenä?

Elämme aikaa, jolloin kaikki mahdolliset toiminnot menevät nettiin. Tee se itse-aikakausi on tullut jäädäkseen ja työn tekeminen ilman internettiä alkaa olla mahdotonta. Etätyö, etäkoulu, etäopiskelu, verkkokurssi, verkkokauppa, verkkovalmennus, jumppavideot... Alkaako jo kyllästyttää tämä etäily?Nuorempi sukupolvi on syntynyt digiaikaan eikä osaa muuta kaivatakaan, mutta meistä vanhemmista monella menee sormi suuhun erilaisten vempainten ja sovellusten kanssa. Etätyö ja verkkoasiointi on kuitenkin tullut jäädäkseen, joten ei auta rimpuilu. Kestää toki aikansa, ennen kuin kaikki kansalaiset ovat edes jollain tavalla tutustuneet netin ihmeelliseen maailmaan. Vanhimpia ikäluokkien meidän vähän edistyneempien tulee auttaa, jotta tästä murrosvaiheesta selvitään. Sen sijaan uskon, että kaikkien kynnelle kykenevien on otettava lusikka kauniiseen käteen ja opeteltava verkossa asiointi, jos ei sitä jo ole tehnyt. Digitaalisuudesta on kuitenkin viime kädessä niin paljon hyötyä, että se todennäköisesti ainakin pitkällä tähtäimellä voittaa mahdolliset haitat. Niitä ajattelin tässä vähän puntaroida näin yrittäjän näkökulmasta käsin.

Digitaalisuuden hyödyt

Digitaalinen maailma avaa aivan uusia mahdollisuuksia ja valtavasti erilaisia vaihtoehtoja ja tarjontaa. Kotoa ei tarvitse lähteä minnekään, vaan voi hoitaa asioita, opiskella, tehdä työtä kotoa käsin. Moni työkin on ajasta ja paikasta riippumatonta, ja asioita voi hoitaa silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Videoyhteyden avulla voi myös nähdä toiset ihmiset, vaikka ei se ihan oikeaa katsekontaktia vastaakaan. Toisaalta voi tavata paljon useampia ihmisiä kuin koskaan ennen  jopa eri puolilta maapalloa. Kielitaito onkin noussut arvoon arvaamattomaan, erityisesti tietenkin digimaailman yleiskieli englanti. Myös tekniset taidot kehittyvät sitä mukaan, kun ottaa uusia sovelluksia ja alustoja käyttöön. Itsekin olen opetellut muun muassa verkkokaupan perustamista, ja nyt on meneillään verkkokurssialustan testaus, jotta saan verkkovalmennuksen ja kurssit toimimaan. Enkä tosiaakaan ole mikään nörtti, ihan tavallisen utelias kansalainen vain. Meille yrittäjille digitaalisuus tuo mahdollisuuden tavoittaa entistä paljon suuremman joukon ihmisiä, jotka voivat hyötyä tuotteistamme ja palveluistamme.

Ei niin hyvää...

ettei jotain pahaakin. Välillä kyllästyttää ainainen netissä roikkuminen ja ruudun tuijottaminen niin paljon, että voisi heittää koko vekottimen seinään. Tuntuuko tutulta? Tekniikka tökkii, taidot ei riitä eikä aitoa kohtaamista synny. Netissä voi sitä paitsi antaa itsestään siloitellun kuvan, joka ei ihan vastaa todellisuutta. Kateellisena katselemme somen ihastuttavia kuvia ja yritämme olla samalaisia, vaikka todellisuus kuvien takana olisi ihan toinen. Aina on pienoinen pelko, että tekee jotain väärin , ja varsinkin kirjoitettu teksti on aika helppo ymmärtää virheellisesti, mikä aiheuttaa turhaa polemiikkiä ja hermojen menetystä. Joskus voi olla vaikea löytää juuri sitä tietoa tai tuotetta, mitä etsii. Meitä yritetään myös monin eri tavoin huijata luovuttamaan pankkitunnuksia ynnä muita tietoja, sillä myös rikolliset ovat siirtyneet nettiin. Kaikenlaisia ohjeita on pilvin pimein, mutta tuleeko esimerkiksi jumppia tehtyä videoitten mukaan? Ja oletko varma, että teet liikkeet oikein, siten kuin ne on tarkoitettu tehtäväksi? Toista ihmistä ja live-kontaktia todellakin edelleen tarvitaan.

Digiaika on täällä

Maailma muuttuu yhä digitaalisemmaksi, halusimme tai emme. Kannattaa siis yrittää pysytellä mukana ja pitää mieli avoimena oppimaan uutta jatkuvasti. Edut taitavat kuitenkin ylittää haitat, kunhan väärinkäytökset saadaan pidettyä aisoissa ja sähkönsaanti on turvattu. Jonkinlainen combo online+live olisi varmaan paras mahdollinen sekä asiakkaitten että yrittäjien kannalta. Mutta arvoisa yrittäjä, oletko varmasti hyödyntänyt verkon kaikki mahdollisuudet? Olisiko jo aika tuoda yritystoiminta nykyaikaan ja laittaa verkot vesille? Tiedä häntä, missä ne isoimmat kalat jo odottavat😀. Jos vielä epäröit, kysy apua. Muun muassa Redesanin yrityssparraajat osaavat auttaa myös digimaailman pulmissa.

Kirjoittaja on LiTM, hyvinvointivalmentaja ja yrittäjä Tarja Huttunen

www.facebook.com/tarjantaivutus

www.redesan.fi/sparraus

www.tarjan.myforever.fi

IG @taivuttelija